Hän viskasi ämpärin vihaisena nurkkaan ja yritti jatkaa, mutta silloin raivostui Jumppanen ja ärjäsi:
"Suu kiini siinä! Minä tässä olen isäntä!"
Moisena ei ollut Suso koskaan miestänsä nähnyt. Hän oli kuin lyöty, säikähti ja vaikeni. Pelokkaana ryhtyi hän kehräämään, ja valitti kotvasen kuluttua kuin salaa:
"Saa tässä raataa ja kärsiä, eikä kuule kunnollista puhetta koko nälkäpesässä."
Mutta Jumppasta ei hellyttänyt nyt mikään. Hän söi ääneti, otti kirveensä ja lähti tervaksia hakkaamaan.
* * * * *
Tervasmaan rauhaan päästyänsä alkoi hän nyt tarkemmin miettiä ja laskea retkeänsä ja sen seurauksia. Pölkyllä istuen hän päätteli:
"Ensin tuli sitä viinaa imetyksi!" Sitte laski hän edelleen:
"Ne ensi ryypythän ne juottivatkin ilmaiseksi… talon puolesta!"
Se oli hänestä oikein tehty. Hän jatkoi: