—Ka se joka meidät itse kunkin on vietellyt pois herrasta … niin kuin vallesmanni itsekin tietää… Se vanha vihtahousu.
Alkoi uusi selvittely. Vihdoin älysi vallesmanni asian, kun sai kuulla että se oli ilmestynyt viiden pojan muodossa. Hän kysyi:
—Minkä ikäisiä ne pojat olivat?
—Ka eipä niiden ijästä … tuossa kymmenen korvilla… Mutta muuten olivat hyvin siihen isäukkoonsa, ihan hyvin suuria heittiöitä!
Nyt selkeni vallesmannille asia. Riemastuneena huudahti hän vaimollensa:
—Lempi… Lempi hoi… Nyt sen pahan hengen jälillä jo ollaan: Se on mennyt tämän lukkarin poikahalvatun kanssa kaupunkiin päin ja tehnyt vielä kaikenlaista ilkeyttä mennessänsä!
—No herran kiitos…! Miten iloinen minä olen nyt! pääsi rouvalta riemastunut huudahdus. Vallesmanni jo hykerteli käsiänsä ja uhkaili Vesalle rangaistusta:
—Maltahan sinä … maltahan kun minä sinut kynsiini saan!
Nopeasti järjesti hän takaa-ajon ja lupasi Juvoselle toimittavansa kadonneet lapset vanhemmillensa. Kun Juvonen yhä viipyi, kysyi hän siltä:
—Vai onko sinulla vielä mitä muuta asiaa?