Mutta vähitellen alkoi levitä valoa tähän surulliseen asiaan. Ukko Juvonen oli tullut kyläläistensä valtuuttamana pyytämään vallesmannin apua kahdessakin asiassa: ensiksi että löydettäisi kadonneet pojat Tena ja Vikki ja toiseksi että ryhdyttäisi poistamaan telefoonia. Hän selitti nyt asiansa:
—Eipä siitä muuta erikoista kuulu, ne kyläläiset vain lähettivät pyytämään jotta, jos tää vallesmanni virkansa puolesta nousisi sitä itse ukkoa vastaan … se on nähty siellä meidän kylällä lampaita ajamassa ja sitte vei muun hyvän lisänä kaksi lasta.
—Mitä 'itse ukkoa'? hämmästyi vallesmanni. Toinen selitti:
—Ka sitä, joka vei sen kauppias Juntusen ja talokas Suokkaan pojat … ja joka sitä kylän lammaskatrasta ajoi.
Asia sotkeutui tämän selityksen johdosta. Vallesmanni jo siunaili:
—Mikä vietävän ukko se sielläkin jo poikia vie?
—Ka se oikea ukko … se jolla on se paha nimi.
—No tääpä nyt vasta on…! Mistä se on kotoisin se ukko? sotkeutui toinen.
—Ka sieltä omasta valtakunnastaan … niin kuin herra vallesmanni tietää…
Lopulta ei asiasta tahtonut tulla mitään selvää. Vasta kun vallesmanni pani kovalle, vaatien tietoa mikä ukko se on, ilmotti Juvonen: