—Mennään hattuja vaihtamaan! riehahti jälkijoukkokin juoksuun ja kohta oli hattukauppa menossa. Ainoana ehtona oli, että koko oli sopiva. Kun kaupat oli tehty, siirtyivät pojat hyrynlyöntiin, aivan kuin itsestänsä, ilman keskustelua. Toisella puolen olivat tuntemattomat kirkkomäen pojat, toisella seitsemän meille jo tuttua poikaa. Kiekko hurahteli pitkin maantietä, pojat huusivat ja seipäät heiluivat juuri puolipäiväsaarnan aikana.
Mutta sattumalta osui kiekko Sakun jalkaan. Tämä älähti ja alkoi liikata.
—Sattuiko sinuun? tiedusti Vikki.
Saku ei vastannut, vaan lynttyytti syrjään. Peli taukosi.
Vastapelaajien joukko lähestyi katsomaan. Silloin ilmotti Juntus:
—Tuo poikahan se viskasi.
—Elä valehtele! väitti poika, mutta Vikki vahvisti:
—Viskasitpas!
—Se on vale!
Mutta silloin tarrasi Saku poikaan kiinni ja alkoi tappelu. Yksi pojista varotti Sakua uhkaavasti: