* * * * *
Onni olikin heille nytkin suotuisa: Tuskin olivat he taivaltaneet kilometrin vertaa, kun sivuuttivat Antti Soinisen noin yhdeksänvuotiaan tytön Helmin, joka oli mennä tessuttelemassa kutsumaan Pinnasen Maria heille äitiä hieromaan. Oitis he pysähtyivät. Saku kysyi:
—Tyttö hoi?
—Mitä? hymyili tyttö, alta kulmiensa katsoa tihraten.
—Onko sinulla isä? tokasi Esa.
—Oo-on, liverti hymyilevä tyttönen pitkään ja lisäsi:
—Ja on minulla äitikin, mutta sitä pitää hieroa.
—Kenenkäs tyttö sinä olet?
—Antti Soinisen.
—Onkos teillä naurista? meni Juntus jo suoraan asiaan, mutta Helmi epäsi herttaisena: