Mutta aamusella alkoi nälkä taas vaivata. Nauriit eivät enää maistuneet ja Esa huomautti:
—Kun olisi leipää!
—Mutta eipä ole! hymyili Helmi herttaisena. Hän oli kuin joukon hyvä henki. Saku kysyi häneltä:
—Etkös sinä tiedä missä on?
—Oo-on sitä vaikka missä toki leipää! liritteli Helmi. Vikki kysyi:
—No missä?
—Ooon sitä toki meilläkin leipää iso varras, veteli tyttö herttaista liritystänsä.
—Onkos muuallakin?
—O-on sitä toki… Pinnasella on ja Rimpisen mökissä ja vaikka missä.
—Mutta sitäpä ei sieltä saa, arveli siihen Otto. Tyttö hymyillä hikersi: