—Saa sitä… Jos vain pyytää, niin saa!
—No mennään kerjäämällä pyytämään, hoksasi silloin jo Juntus ja lisäsi:
—Minä menen.
—Minä tulen kanssa! innostui siihen Vesa, mutta Juntus tiedusti:
—Jospa sinä et osaa?
—Osaanpas.
—No miten? tutki Juntus. Vesa alkoi selittää:
—Kun meillekin tulee kerjäläisiä, niin ne ensin rykivät ja sitte sanovat: antaisi hyvä rouva köyhän apua!
Ja toivorikkaina lähtivät he matkalle, Vesalla Esan kannu kädessä. Sillä aikaa laittoivat toiset tulen, paistoivat naurispaistikkaita ja panivat naurishautoja. Jotkut olivat talosilla, toiset hevosilla ja eräs pari jo välillä tappelikin.
Mutta seuratkaamme kerjuulle lähteneitä hetkinen. He tulivat ensimmäiseen salomökkiin, jossa oli kotona ainoastaan vanha Könösen mummo.