—No leikitäänkö?
—Ee-eii! hymyili Helmi rukkasiksi. Otto silloin kysyi syytä:
—Minkätähden?
Helmi siristi silmiänsä, hymyili ja kainosteli:
—Mutta kunhan minä tulen niin isoksi kuin äiti ja Pinnasen Maija, niin sitte minä otan sulhasekseni Kinnusen Vikin… Sillä on väkkärä ja kirkolta löydetty vaskinappi ja niin hyvä jännepyssy, jotta!
Vihdoin suostui kuitenkin Helmi ja niin alkoi pappasilla olo.
* * * * *
Tämän leikin täydellinen kuvaus venyttäisi kertomuksemme kohtuuttoman pitkäksi. Lukijan luvalla hyppäämme siis alkupuolen ohi ja siirrymme suorastaan siihen paikkaan, jossa mamman osaa näyttelevän Helmin olisi pitänyt ruveta riitelemään Vesan kanssa. Vesa jo kehotti:
—No nyt jo riitele!
—Enpä minä osaa! hymyili tyttö. Saku koki neuvoa: