Iltapäivällä he olivat purkaneet osan naurismaan aitaa, saadaksensa kokkopuita Pinnasen kuivan, näreestä tehdyn haran ja kuivamassa olevien vastojen lisäksi ja polttaneet juhlallisen kokon. Nyt olivat he kaikki koolla saunassa ja laskivat häränpyllyjä lattialla heinissä. Taitavasti pyöräytteli niitä jo Helmikin, kietaisten sitä tehdessään mekkonsa helmat aina sirosti polviensa väliin ja hymyillen tavallista hymyänsä. Jopa kehasikin hän:
—Ja osaan minä laskea neulansilmääkin Pinnasen Helmin kanssa meidän tikapuissa. Hän lisäsi vielä:
—Ja osaisin minä seisoa päälaellanikin, jos olisin poika ja olisi housut!
Koko poikajoukko katsoi häneen ihastuneena. Vesan päähän pisti silloin ehdottaa:
—Pojat…! Leikitään pappaa ja mammaa…! Minä olen pappana ja Helmi on mammana … olethan Helmi mammana?
—Enpä minä osaa? hymyillä tihrasi Helmi. Saku alkoi silloin touhuta ja neuvoi:
—Osaa sitä… Vesa vain kiroaa, kun kuka tulee asialle, ja silloin se on jo pappa … ja sitte sinä alat sanoa, jotta: pappa hoi!
—Entäs sitte? tiedusti jo Helmi yhtenä hymynä. Nyt selitti Vesa itse:
—Ei siinä sitte muuta olekaan… Sinä vain suutut niin kuin mamma ja sitte minä alan taputella ja sanoa, jotta: Lempi-kulta … ja tehdä niin kuin pappa tekee…
Pitkän keskustelun perästä ymmärsi Helmi, että hänen pitäisi olla Vesan rouvana, ja silloin kysyi Vesa: