—Meitä on hyvin paljon poikia ja sitte vielä yksi tyttö?
Juso katsoi häneen, ei tajunnut asiaa, mutta rupesi umpimähkään kehumaan:
—Onpa meitäkin paljon … minä ja Aku ja sitte vielä isä ja äiti ja
Kotilaisen tyttö… Ja on meillä oma Mustikin!
—Onpa meilläkin! ilmotti siihen Vesa ja lisäsi:
—Ja Simosen koiralla on neljä pientä pentua.
Poika rupesi nauramaan. Eväät olivat valmiit. Talon omat pojat saivat voileipänsä ja saattoivat vieraita kaivolle asti, voileivät hampaissa juosten. Siinä yhtyi heihin Musti, ja Vesa neuvoi:
—Anna koirallekin voileipää!
—Se… Musti se! suostui Juso, haukkautti voileivästänsä palan ja ryhtyi itse loppua syömään, ja vieraat poistuivat eväinensä.
* * * * *
He olivat nyt syöneet tavallista herkullisemman aterian. Harvoin oli heistä leipä ollut niin maukasta, voi niin suurta herkkua. Naurispaistikkaat ja -haudot olivat oivallisena jälkiruokana.