—Minä olen pappina ja saarnaan, ole sinä, Juntus, isänä ja laulaa honota nenääsi niin kuin isä!
Ja nyt oli touhua saunassa. Kun kaikki oli jo valmiina, huomautti Vesa:
—Eipä ole koiria, jotka haukkuisivat, jotta suntio ajaisi pois.
Mietittiin sitä asiaa.
—Minäpä tiedän, riemastui jo Vikki ja selitti:
—Vaikka on Tena ja Otto koirina, niin jotta kävelevät könnällään ja haukkuvat.
—Tena ja Otto koiriksi! hälisi jo koko joukko neuvosta ihastuneena.
Mutta Tena mietti vielä jörön näköisenä ja jo huomautti:
—Eipä ole häntää!
Se oli uusi pulma. Nyt selvitti sen Esa neuvolla:
—Punotaan olkiside ja pannaan siitä hännät… Ja sitte on Vesa suntiona!