Ja hän olikin jo livahtaa pois tuvasta, kun äiti voitti sisunsa ja äyhkäsi:
—Vai siinä sinä jo olet…! Kakara…! Missäs ne loppurahat ovat?
Kalpeana kaivoi Otto kaksikymmentä penniä taskustansa, vei ne pelokkaana pöydälle ja sanoi:
—Tässä… Viisi penniä meni ensin siirappiin.
Nyt sylkäsi isä entistä synkemmin ja rykäsi. Otto arvasi sen, hätäytyi ja koki puolustautua:
—Niin … kun se Immosen härkä ajoi!
Mitään parempaa hän ei enää ehtinyt keksiä. Hän oli nyt jo toivoton pelastumisestansa. Antti Juhana muljautti pankon eteen ja murahti:
—Onkohan siinä tuossa luudassa kunnon patukkaa?
—Ja sehän se Vallesmannin Vesa sitte sanoi, jotta mennään katsomaan telehvoonia, tuli jo Otolta itkun seassa. Äiti jo nousi luutaa etsimään.
Mutta silloin syöksyi tupaan Kaino Josefiina. Hän oli jo kuullut poikansa tulosta ja riensi vastaan. Ovesta tullessansa hän jo huomasi oven pielessä seisovan omansa, löi kämmenellänsä päälakeen ja kysyi: