—Osaa sen nyt vaikka kuka! jörähti Esa. Vesa jatkoi hieman voitettuna:
—Oletko sinä sen laskenut?
—Olen toki… Ja mäkeäkin olen laskenut hyppyristä, kehäsi Esa, ja nyt kysyi Juntus Vesalta:
—Entäs oletkos sinä viskannut kissaa vesikorvoon?
—En… Oletkos sinä?
—En ole… Mutta tuossa olisi kissa, puolustautui Juntus.
—No! oli Vesa valmis ja oitis alkoi hän pyydellä:
—Kis … kis … kis … kis!
Ja siinä paikassa paiskasi hän kissan korvoa kohti. Kissa sai toki korvon reunasta kiinni, sähähti vihaisesti ja syöksyi yhtenä nuolena kuivin nahoin nurmikon yli ja suoraa päätä pikku kolosta aitan sillan alle.
* * * * *