—Ei kukaan… Minä vain itse kerjään.
—Entäs kukas lyö, jos mitä teet … kun ei ole äitiäkään, tutki Otto.
—Ei kukaan.
—Eikö tukistakaan?
—Ei… Tahi jos kuka yrittäisi tukistaa, niin ei uskalla, kun minä juoksen pakoon! ylpeili Juntus. Ja aikoen kokeilla heittämällä kissan vesikorvoon, alkoi hän sitä lähestyä, pyydellen:
—Kis … kis … kis … kis!
—Na-uu! vastasi kissa ystävällisesti käyristäen selkänsä ja nostaen häntänsä pystyyn. Mutta samassa lähestyi vallesmannin poika, Vesa, kaivotietä myöten juosta hanttuuttaen. Jo kaukaa hän huusi juostessaan näille hänelle aivan tuntemattomille pojille:
—Pojat hoi..! Simosen koiralla on nyt kolme pientä pentua.
Hän oli jo ehtinyt toisten luo, pysähtyi ja katseli uusia tuttujansa, laski sitte häränpyllyn ja kysyi:
—Kuka osaa laskea neulansilmän?