—On se, mutta sitä ei näy, puolusti Esa asiaansa, lisäten:—Isä sanoi, jotta se on.
—Ja siitä saa siirappiakin! lisäsi Otto ylvästyen. Kierrosta jatkettiin ja samalla pienennettiin. He osuivat kaivolle. Siinä oli täysinäinen vesikorvo, ja kissa istui kaivon kannella rauhallisena. Juntus silloin järkeili:
—Kun olisi viskata kissa vesikorvoon, niin pääsisiköhän se pois!
—Esapa viskasi yhden kerran, tarttui siihen Otto ja lisäsi:—Ja sitte kun Esan isä huusi.
—Eipään, kainosteli Esa.
Otto kysyi nyt Juntukselta:—Huutaakos sinulle isä, jos teet mitä?
—Eipä minulla ole isää ollutkaan, hyvitteli Juntus.
—Entäs eikö äitiäkään ole ollut?
—Ei.
—Kukas sinulle sitte antaa leipää! ihmetteli Esa.