—Meneekö vaikka olisi sarvipää? ihmetteli hölmö Juntus, joka jo oli oikeastaan lyöttäytynyt yhteen joukkoon.
—Menee…! Ja vaikka olisi miten likellä, niin menee! vahvisti Otto ja nyt huudahti Juntus:
—No mennään katsomaan!
—Mennään! riehahtivat toiset, syöksyen kävelystä täyteen juoksuun.
* * * * *
Pelon sekaisella kunnioituksella lähestyivät he vallesmannin taloa. Ja kujasten suussa ilmotti Juntus:
—Nyt kun ei olisi vallesmanni pihalla, niin sitte ei tarvitsisi pelätä!
—Onkos se vihainen?
—On… Se kiroaa, niin jotta voi perhana! ylvästyi Juntus. Se vei toisilta osan rohkeutta. Varovasti ja kaukaa he kiersivät talon, pitäen sitä yhä silmällä, mutta eivät huomanneet mitään. Juntus jo huomautti:
—Eipäs sitä olekaan!