* * * * *
Oton äiti, Eevastiina, odotteli jo poikansa tuloa, sillä soppavesi rupesi jo kiehumaan.
Tulta kohennellessansa hän puheli:
—Eikö se nyt ikään tule! Vesikin siinä jo kiehuu!
Kului vielä joku aika. Hän pelkäsi miehensä suuttuvan, jos ei ruoka ole aamiaiselle tullessa valmis, meni rappusille ja huusi:
—Otto hoi…! Etkö sinä jo ikään tule!
Mutta turhaan hän odotti vastausta. Tupaan palatessaan harmitteli hän:
—Pahan hengen elävä, kun jäi nyt sinne koko päiväksi… Semmoista se on, kun niitä älyttömiä asialle laittaa!
Samassa saapuikin hänen miehensä Antti Juhana seipäitä kolomasta, pisti kirveen penkin alle, muljautti pöydälle ja kysyi:
—Eikös se ruoka taaskaan ole valmis?