—Mitäs te kulette? tarttui Saku ja nyt sanoi Juntus asiansa nöyrällä äänellä, anoen:
—Me olisimme pyytäneet, jos rouva olisi niin hyvä ja antaisi vähän köyhän apua!
—Köyhän apua! yritti rouva ihmettelevällä äänellä, mutta Saku ehätti riemuissaan:
—Kuule äiti! Menenkö minä antamaan niille?
—No mene nyt…! Anna niitä kasattuneita leipiä … mutta elä anna paljon! lupasi rouva.
—No mennään ruoka-aittaan! riehahti silloin Saku ja pojat lähtivät.
Ulos tultuansa kysyi Juntus oitis:
—Oletko sinä lukkarin Saku?
—Olen… Kuka sinulle sanoi?
—Vallesmannin Vesa… Se sanoi, jotta tule yhteen joukkoon.
* * * * *