* * * * *
Yleensä Saku pysytteli siten joukon sankarina. Juuri tämän viimeisen puhelun aikana he osuivat sivuuttamaan Nousiaisen talon, jossa oli hyvin syvä vinttikaivo. Esa sen huomattuansa oitis kysyi:
—Oliko teidän kaivo noin syvä, kun sinä sylkäisit?
—Oli … syvempikin vielä!
—Sylkäistäänpäs tuohonkin kaivoon! hoksasi siitä Juntus.
—Sylkäistään! suostui joukko ja kääntyi juoksujalassa kaivolle.
Siinä asettuivat he mahallensa kannelle, ympäri kaivon kansireikää, päät reikään päin. He sylkäisivät yksi kerrallansa ja sitten vartoivat miten kauan sylki matkalla viipyi. Vihdoin alkoivat he kilpailla: Kaksi tai useampi sylkäisi yhtaikaa ja sitten tarkastettiin kumman sylki ensiksi pohjaan ehtisi. Joskus syntyi erimielisyyttäkin tuloksia laskiessa, mutta ne sovittiin, jonkun uuden käänteen sattuessa. Paikalle tuli talon pikkunen poikanaskali, sormi suussa, ja kysyi lapsen kielellä:
—Mitee työ teettä?
—Me sylemme kaivoon, vastasi Saku ja Vesa kysyi:
—Onko tämä teidän talo?