—On, nauroi poikanaskali.
—Entäs onko tämä kaivokin teidän? syventyi asiaan Otto.
—On te! myönsi pojan naskali ja innostui:
—Olenpa minäkin tylkenyt itän piippuun ja kittan tilmille.
—Kenenkäs sinä olet poika? oudostui jo Vesa.
—Itän.
—Isänkö…? Etkös sinä ole äidin? ihmetteli Otto.
—En… Ja on meillä ito Jannekin, mutta te työ piimävelliä, kerskui poikanen nauraen.
—Oletpas äitisi poika! väitti Esa ja Saku neuvoi:
—Elä pidä sormia suussasi, kun olet jo niin iso.