—No eihän se nyt paha henki toki lampaita ryllää … viattomia eläviä, oikasi siihen Ahokkaan vanha Lotta.
Pilvi yhä läheni ja melu koveni, mutta mitään ei voinut erottaa sakeasta pölystä. Lotta jo arveli:
—Jokohan tuo on nyt se itse se vanha vihollinen tulossa…
Hän mietti. Väki oudosteli. Lotta lisäsi jo kuin itsekseen:
—Siinä se nyt on jo … se itse Antti!
Mutta asia selvisi pian. Lauma syöksyi jo väen kohdalle. Juvonen huomasi hurjan poikaparven ja kiroili hädissään:
—Johan minä sanoin, jotta ne ovat lampaat…! Ottakaa sukkelaan seipäät ja antakaa niille syötäville, tahi ne ajavat lampaat kuoliaiksi.
Väki syöksyi aseita etsimään. Juvonen huusi lisää:
—Ne ovat paholaisen juoksupoikia… Antakaa ruojille seivästä!
Ja nyt alkoi ajo. Pojat huomasivat vaaran ja huudahtivat: