—Eikö noita jo minun loppuiäkseni riittäne… Jo tuo minutkin kohta täältä korjannee luoksensa taivaaseen.
Harvoin oli heidän elämänsä ollut niin tyyntä ja rauhaisaa.
Mutta jonkun ajan kuluttua johtui lukkarin mieleen vallesmannin perheen suru ja hän kysyi:
—Onkohan se vallesmannin poika jo löytynyt?
Hellä Karoliina ei tiennyt ja rupesi taas suremaan.
Lukkari huusi silloin keittiöön palvelijoille:
—Menkääpäs sanomaan Sakulle, jotta menee kysymään, onko se vallesmannin poika yhä kateissa!
Mutta turhaan etsi Anni Sakua. Hän ilmotti:
—Ei sitä ole!
—No tottapahan tulee syömään! arveli siihen lukkari.