"Sanovat sillä olevan parisen sataa tuhatta ihan puhdasta kontanttia."
Kaikki ajatukseni ja tunteeni sekottuivat. Raivostuin Ellille. Niin herkkä ja vaikutuksille altis oli minun sieluni. Jotain mutisten poistuin minä kammariini. Vihoissani etsin minä Ellin valokuvan albumistani, viskasin sen uuniin ja mutisin:
"Mokomakin … kiemailija!"
Niin sekaantui taas ilooni katkeria tunteita. Tietysti minä taas itkin ja surin, mutta ei se vain sieluntilani siitä sen paremmaksi tullut.
* * * * *
Mutta nyt oli vihdoinkin toivoni täytetty: Nyt oli kalastusretki. Koko Tohmajärven herrasväki oli koolla Ikosen talossa. Itse asiassa oli koko retki Tohmajärvellä uutta. Monet olivat käsittäneet sen kalastustalkooksi. Istuttiin ennen retkelle lähtöä Ikosen salissa ja juotiin kahvia. Tukkiurakoitsija K.P. Halinen alkoi puhua asiasta, kysyen:
"Onko tämä Nenosen lampi hyvin kalainen?"
"Onhan siinä ahventa ja särkeä… Ja eikö liene joku kiiskikin joukossa", myönsi isäntä ja varmistuakseen asiasta huusi hän Petterille:
"Petteri!… Onko tässä Nenosen lammissa kiiskiä?"
"Ei", kielsi Petteri. Isä puolustautui silloin: