"Se lukkarin tyttö näyttää olevan ikään kuin hieman tukevampi-tekoinen, ainakin rinnan ja lanteen kohdalta."
Hän puhalsi piipun varteen, sitä selvitelläkseen, posket pulleina.
Petteriä jo suututti. Isä lisäsi Ellistä:
"Vaikka sitä keskiruumista tuota ei näy hänelläkään olevan paljon ensinkään."
"No, elkää te isä aina puhuko tuolla tavalla!" pääsi jo Petteriltä. Ukko ei ollut tietääkseenkään ja ilmotti:
"Ka eipä tässä ole ketään syrjäisiä kuulemassa… Vaikka tässä nyt oman joukon keskuudessa mitä puhuu!"
Ja rauhassa ryhtyikin hän piippuansa täyttämään ja jatkoi samaan tapaan.
Silloin jo närkästyi Petteri minun tähteni ja sanoi ihan toruvasti:
"Ja isä ei saa vieraissa taloissa syleksiä sohvan taakse … eikä silittää sormella voita!"
Ukkoa se oudostutti. Hän sanoa tokasi rauhallisena:
"Ka peseetyypä tää sormi voista… Ja jos ei peseenny kylmällä, niin peseetyyhän kuumalla vedellä."
Tietysti siinä oli ukolla osa kansanomaista sukkeluutta. Mutta Petteri jo kuumeni ja aikoi sanoa jotain äkäistä. Isän ja pojan välit olivat rikkoutumaisillansa. Lemmen suuri kysymys riemuitsi jo voittokulussansa siinäkin asiassa. Onneksi toki sattui tulemaan vieraaksi kauppias Kotonen ja keskeytti puhelun, ehkäisten siten vielä välien rikkoutumisen. Tervehdittyään tulijaa, alkoi ukko Ikonen puhella: