»En minä tiedä, minne se meni… Se meni yhteen herraskartanoon», valitti Antti.
»Se meni rehtorin pihaan», auttoi poika huutaen. Ja Antti pyysi Vatasta:
»Tule sinäkin apuun!… Ei sitä kehnoa saa yksinään… Tuo säkki, johon sitte pannaan peijooni!»
Jussi oli kiihkoissaan, hän hyppäsi alas kärristä, heitti hevosen yksin ja lähti taistelupaikalle juoksemaan. Porsas tulikin jo kartanolta pois, röhkäsi ja lähti hiljaa juosta hynttyyttämään. Miehet ja poika perästä. Jussi koki neuvoa:
»Ahdistetaan se johonkin nurkkaan ja sitten otetaan!»
»Kus … kus … kus!» maanitteli Antti. Porsas pyöräytti saparoaan ja poika riemuitsi. Jussi tuimistui ja ylvästeli:
»Otetaan se suorastaan juoksemalla, pakana!»
Ja nyt alkoi juoksu. Porsas vilisti katua pitkin saparo ojona ja miehet ja Kotilaisen poika perästä niin että tukka oli suorana takana. Pojan riemu yltyi. Hän juoksi ikenet irvellä ja iloitsi:
»Voi kun miehen tukka leuhkaa!»
»Juokse kovemmin, Antti!… Kussuta vähän juostessasi», hätäili Jussi.