He olivat jo kiinni saamaisillansa, kun porsas taas pyörähti sairashuoneen pihaan ja eikös miehet hyökänneet suin päin perästä. Kartanolla alkoi nyt oikea säännöllinen saartaminen. Poika oli saapunut paikalle ja Jussi komensi:
»Tule sinä, Kotilaisen poika, kolmanneksi, niin ahdistetaan se tuonne aitaa vastaan!»
»No!» lupasi poika, ja nyt alkoi saarto. Jussi huusi Antille:
»Ahdista sieltä seinän puolelta!… Elä laske sieltä ryökälettä pois!…»
»Se menee!» valitti Antti.
»Elä laske!… Juokse eteen!… Potkaise kärsään paholaista, jos yrittää!… Poika!… Elä laske vietävää portista pakenemaan!… Hös, senkin halvattu», reuhasi Jussi liehuen seiväs kädessä.
»Lyönkö minä tällä seipäällä?» pyysi jo Antti.
»Elä lyö!… Otetaan elävänä ja viedään Anna Kaisalle», epäsi Jussi.
»Voi kun se pyörähti!» riemuitsi poika hammasrivejänsä väläytellen.
Mutta melu oli häirinnyt vieraita, ja nyt tuli lääkäri paraaseen ötäkkään, ärjyen: