Anna Liisa ei siihen vastannut, sillä hän touhusi leipien kanssa ja puhui itsekseen:
»Johan ne ovat kypset!… Viimeinen taikina paloikin, kun tuli uuni huonosti luudituksi.»
Mutta Miinan ehdotus hautui Anna Liisan päässä. Ja kun hän oli taas uunin sulkenut ja raaputti huttukattilaa, puhui hän miehellensä:
»Saisit tosiaankin Ihalainen mennä siitä hakemaan Hyvärisen ukolta tulitikkuja, jotta saisi pellavariihessä tulen.»
Mutta Antti ei vastannut, sillä hän suoraan puhuen nukkui. Asia näyttikin jo siihen unohtuvan. Emännät puhuivat välillä kehruuksista.
Mutta asia ei ollutkaan unohtunut. Se vain hautui. Puuhaillessansa kysyi jo Anna Liisa mieheltänsä:
»Yhäkö sinä Ihalainen nukut?»
»Ei se kuule, se nukkuu!» vahvisti Miina ja huomautti:
»Eihän tästä ole suoraan mennessä Hyväriseen kuin kuusi virstaa.»
»Eihän tästä ole», oli Anna Liisa samaa mieltä ja nyt hän jo kysyi mieheltään kovemmin: