Nyt tuli pitempi vaiti-olo. Kaisa vain ujosteli. Mutta jo huomautti taas
Antti:
»Eikä tämä ole nuoruudenkaan hullu niin kuin monet tyttöletukat ovat!»
»Ei!» murahti Jussi ja sylkäisi pitkän tupakkasylen.
* * * * *
Puhetta jatkui. Nyt vasta huomasi Kaisa, että olisihan sitä pitänyt, asiaa edistääkseen, vieraita pyytää yöksikin. Hän kysyi äkkiä:
»Missäs te olitte yötä?»
Se oli kysymys! Nousipa nyt käsi korvalliselle. Se putkassa olo se nyt oli kuin vierinkivi, joka aina vain kolisi jaloissa. Jussi yritti sotkea asiaa, tekeytyen kysymystä kuulemattomaksi ja tiedustaen sen vuoksi Antilta:
»Paljonko teille tuli tänä kesänä liinoja?»
Mutta siitä ei ollut apua. Sillä kun Antti oli vastannut Jussille, uudisti Kaisa taas kysymyksensä. Nyt yritti Antti sotkea, sanoen:
»Näistä kaupungin taloista ei saa selvää, mikä se on mikin talo, kun ei tiedä isännän nimeä. Ei näitä tunne muuta kuin väristä.»