Jussi totteli. Porsas vinkui taas säkissä. Antti jo aikoi käydä asiaan suorasti käsiksi, sanoen:
»Ja vielähän tämä Kaisakin on naimakunnossa oleva muija!»
»Oo-on!… Onhan tämä vielä!» miellytteli Jussi siihen. Kaisa arvasi asian ja alkoi ujostella:
»Mitä tästä minusta nyt enää haastaa! Onhan niitä nuorempiakin!»
Mutta Antti oli nyt asiassa kiinni, katsahtaa muljautti merkitsevästi
Jussiin, ja jatkoi rohkeana:
»Eikä tällä Kaisalla ole nuorempanakaan ollut mitään pahoja kujeita ja ilveitä niin kuin näillä nykyajan tyttö hetaleilla pyrkii olemaan!»
»Ei… Ei tällä ole ollut!» imarteli Jussikin. Kaisa kainosteli palmikkoa tehdessään:
»Mitä se nyt tuo Ihalainen joutavia leikittelee!»
»Ja muutenkin tämä on lujarakenteinen ja vankkaruumiinen ihminen … varsinkin näin nais-eläjäksi!» murisi Antti kumarruksissaan lattiaan katsoen ja piippuansa imien.
»Onhan tämä!» murahti Vatanenkin. Molemmat puhuivat ikäänkuin itseksensä. Kaisalla oli kampa hampaiden välissä, joten hän ei voinut vastata.