»Muistanhan minä Kenosen Tahvon… Vieläköhän sekin elänee.»
»Vielähän se elää… Se rikkaan Hyvärisen tyttö on taas siihen rakastunut», ilmoitti Antti, haihduttaakseen kaikki epäilytkin Jussin ja Hyvärisen tytön asiasta. Samalla iski hän silmää Jussille.
»Vai yhä se on Hyvärisen tyttö naimatta… No omansa olisikin Kenoselle… Ei siitä nyt viisas mies huolisi», huudahti Kaisa tukat silmillä. Antti jatkoi nyt:
»Tälle Vatasellehan ne ovat käyneet sitä tyttöä tarjoomassa, ja ukko on luvannut oriin ja tuhat markkaa rahaa, paitsi muuta tavallista kavetta, joka kuuluu tähän naima-asiaan!»
Kaisa katsahti tukkansa takaa Vataseen, mutta samassa ehätti Antti:
»Vaan eipä se tämä Vatanen sano huolivansa siitä… Ja mikäs hänellä on yksinäänkin semmoisessa talossa eläessä kuin Vatasen talo on!»
Kaisa teki sukkapuikolla jakauksen päähänsä ja palmikoitsi tukkaansa mietteissään. Antti nyt lisäsi:
»Vaikka eipä sillä Vatasella sen puolesta olisi mitään asiaa vastaankaan, jos sattuisi saamaan semmoisen sopivan, joka pystyy suuren talon rikastumista ja muuta porhallusta hoitamaan ja olisi muutenkin laatuun käypä ikänsä ja muun ulkonaisen rustinkinsa puolesta.»
Porsas oli nyt ruvennut lattiaa kastelemaan, ja kun Jussi itsekin siitä huomautti, neuvoi Antti:
»Pujota se säkkiin!»