Sen sanottuaan hoksasi hän jo, että hänellä olikin päällä jokapäiväinen hame. Kiireellä otti hän pyhähameen naulasta, pujotti sen ylleen ja riisui porsaan ryvettämän pois, valittaen samalla:
»Ei tässä tullut uutta hamettakaan pannuksi päälle, kun ei arvannut
Liperistä asti vieraita tulevan.»
Hänen puheeseensa tarttui nyt Antti, jatkaen kosimista:
»Jäihän siltä tämän Vatasen Loviisalta hyvä vaatevarasto… Yksistään hameitakin jäi toista tusinaa.»
Jussi oli tyytymätön, kun Antti ei ollut erityisesti huomauttanut mustasta vihturiini- ja musliinihameesta. Kainona hän oikaisi:
»Se taas tämä Ihalainen laskee liiatkin siihen yhteen rytäkkään ja sillä tavalla saa nousemaan toiselle tusinalle. Eihän niitä huokeampia kirkkohameita oikeastaan jäänyt kuin kaksitoista, mutta jos ottaa lukuun sen vihturiini- ja musliinihameen, niin sitten tulee niitä yksitellen lukien neljätoista.»
»Pääkin tässä kiireessä on jäänyt kampaamatta!» valitti silloin Kaisa, joka jo puuhaili asiassa hänkin. Hän alkoi purkaa palmikkoaan, suoriakseen päänsä kuntoon, sillä hän aavisti kosimisen olevan menossa. Antti syleksi ja mietti miten jatkaa kierrosta. Jussi odotti. Viimein löysi Antti taas alun. Hän kysyi:
»Muistaahan se Kaisa sen Kenosen?»
»Senkö Tahvo Kenosen?»
»Niin … sen räätäli Kenosen.»