Ja rutosti riensivät miehet hevostaan hakemaan. Kaisa kuuli Jussin vain kiroilevan juoksujalassa mennessään:
»Kyllä ne korvennettavan vietävät ovat nyt varastaneet sen tamman!»
* * * * *
Ulkona miehet taivastelivat, mitä katua myöten lähteä. Kiireessä porsaan ajossa ei näet joutanut panemaan tietä muistiin, ja nyt ei tahtonut saada selvää missä päin se tamma odotteli. Maisteri Johan Forsman kulki siitä ohi ja häneltä kysyi hätäytynyt Jussi:
»Missä se on se katu, jolle jäi se tamma?»
»Mikä tamma?» ihmetteli maisteri.
»Ka, tämän Vatasen tamma!» tiuskasi Antti suuttuneena, kun maisteri viivytteli, vaikka hänen olisi pitänyt nähdä, että asia oli kiireellinen. Forsman oli ällistynyt. Jussi selitti edelleen:
»Se minun tammani … se Kettusen entinen ruunikko.»
Nyt ei maisteri enää puhunut mitään, vaan lähti, joskus vain jälelleen katsahtaen.
Ei ollut muuta neuvoa kuin koettaa selviytyä omin neuvoin. Antti aprikoitsi ja muisti: