Mutta Jussi ei ollut kuulevinaankaan, sillä hänen tammansa se oli nyt menossa ja siksi kiiruhti hän vain eteenpäin. Mutta kun helle alkoi häntäkin tukahduttaa, tuskautui hän ja alkoi riidellä:
»Kun se lähti vielä Kiihtelykseen päin, eikä Liperiin!»
Sitä ihmetteli Anttikin, ettei se ollut lähtenyt kotiin päin. Mutta hetken juostua selvisi sekin asia, sillä nyt muisti Jussi:
»Sehän on sieltä Kiihtelyksestä kotoisin… Kiihtelyksen Mustoseltahan se Kettunen on sen vaihtanut.»
He juoksivat nyt hölkkäjuoksua. Jussi kiukutteli:
»Se on ikävöipää sorttia koko tamma… Kammitsassahan sitä on Kettunen sen tähden syöttänytkin, ettei se pääsisi pakenemaan Kiihtelysvaaraan.»
Ja hän alkoi suuttua Kettuselle, kun se oli hänet pettänyt kaupassa: antanut semmoisen elukan, joka ikävöipi entiseen kotiinsa, eikä ollut sanonut sitä. Juostessaan hän jo noitui:
»Perhanan Kettunen!»
* * * * *
He juoksivat edelleen. Jussi sydämmistyi Kettuselle vieläkin enemmän: