»Eikä se siitäkään hännän viuhauttamisesta sanonut mitään…»
»Paholaisen Kettunen!» sai Antti läähätykseltään sanotuksi. Ja Jussi kiukuitsi lisää:
»Potuuksien allahan se pitikin sitä häntää, ettei se saisi viuhauttaa… Ja kun minä sitä peräsin, niin sanoi vain, että kun potuukset ovat pitkät!»
»Kaho tuota kun valehteli!»
»Valehtelihan se syötävä! Mitkä pitkät ne olivat … lyhyet potuukset!» yhtyi Jussi ja lisäsi:
»Tuokin porsaan riivattu vinkuu tuossa selässä kuin syötävä… Etkö sinä paholainen pysy siellä vinkumatta, tahi kun lyön sinut seinään, niin ei jää saparoakaan!»
Mutta lopulta ei Antti enää jaksanut juosta. Läähättäen pysähtyi hän kauppias Ahokkaan portin kohdalle ja sanoi Jussille:
»Elä juokse!… Levätään!»
Jussi pysähtyi ja pyyhki nutun hihalla hikeä otsaltaan, huohottaen.
»Ei sitä juoksemalla saa kiinni», läähätti Antti. »Otetaan hevonen.»