»Siis te olette varastaneet sen hevosen!»
»Se on pitkä vale!» kiehahti Antti, ja Jussi lisäsi:
»Se on niin pitkä vale kuin Jauhiaisen lehmän häntä. Viisitoista lypsävää ammua mölisee yöt ja päivät omassa läävässäni ja maitoa on vaikka tule sinäkin juomaan. Ei silloin tarvitse toisen hevosta varastaa.»
Tahvanainen puri hammasta vihasta, mutta malttoi vielä mielensä. Jonkun aikaa harppailtuansa ja niistettyään nenänsä jatkoi hän kuulustelua:
»Minnekä te sillä hevosella ajoitte?»
»Kiihtelykseen.»
»Kiihtelykseen… Istu ja pala!… Senkö asiaa teille sinne
Kiihtelykseen oli, kun olette liperiläisiä?… Kiihtelykseen!»
»Kiihtelykseen kyllä! Jos et usko, niin kysy vaikka tältä Ihalaiselta», penäsi Jussi. Tahvanainen varmistui siinä uskossa, että miehet olivat suuria veijareita. Hän koveni:
»Senkö tekemistä teillä olisi siellä Kiihtelyksessä ollut?»
»No kun se tamma meni sinne.»