»Kymmenvuotinen se vasta on… Paljonko annoit väliä?»
»Siinä satamarkkasen korvilla.»
»Vai sata!»
»Satahan minä sille. Eikä siinä ole liikoja, kun se ruuna oli toratsu ja tälle saa panna neljä jauhokulia rekeen ja lähteä sen kuorman vain pitää.»
»Toratsuhan se taisi olla se ruuna. Minnekä sinä menet?» kysyi Antti kärryjä suinaillen.
»Ka sinnehän minä sinua tapailemaan, kun olisi vähän sitä asiaakin ollut… Vaikka voihan tästä kääntyä takaisinkin, kun sinäkään et ole kerran kotona.»
Hän käänsi hevosensa ja kehotti:
»Tule sinäkin istumaan… Onhan tässä kärrissä tilaa sen verran!»
Ja kun Antti oli noussut ja tammalle sanottu: prpoh! selitti hän:
»Join markkinoilta ostin nämä kärrit siltä Keräseltä, mutta toisen aisan päästä vääntyy tuo raherauta…»