Ei virkkanut talon joukko siihenkään mitään. Emäntä oli saanut jauhot vakkaan, mutta pöytä oli vielä pyyhkimättä jauhoista. Hän huokaili:
»Minnehän ne pennut ovat panneet sen jäniksen käpälänkin, kun ei ole millä pyyhkisi pöytää?»
Hiiltä lähtöpiippuun asetellessaan kysyi Kukkonen:
»Ei sillä Hyvärisellä taida nyt olla lammasnahkoja myödä?»
Kauvan sai hän odottaa vastausta. Vihdoin selitti emäntä Hyvärisen puolesta:
»Tokko tuolla lie… Se möi niitä viime talvena yhdelle rytkyläiselle.»
»Möikö se sen mustan pässinkin nahkan?» tiedusti vielä Kukkonen.
»Möi.»
Kukkonen oli saanut asiansa toimitetuksi ja lähti. Lähtiessään hän vain tarkasteli ovensuussa Hyvärisen talon suurta hiilikoukkua ja ihmetteli sen jykevyyttä ääneensä, ikäänkuin jäähyväisikseen:
»On siinä hiilikoukussa tuota rautaa vähä runsaammaltakin!»