»Vieläkö siinä ylpeilet! Ikäänkuin ei Vatanen olisi sinulle välttänyt!»
»Paholaiset!» suutahti Anna Kaisa ja viskoi pyttyjä pesintiinuun pestäväkseen, mutta emäntä jatkoi sitä suuttuneempana:
»Elä yhtään suutu ja visko! Ei saa sinulle tässä miehen kantturaa enää mistään, vaikka on jo etsitty ja koluttu kaikki miehen kahmut.»
Paraana toran ja ärtyisyyden aikana saapui epätoivoinen Anna Liisa
Hyvärilään ja tarttui oitis asiaan, kysyen:
»Onko se nyt sen Ihalaisen meno ihan varma, tiedetäänkö täällä, kun sitä puhutaan?»
Mutta talossa kun olivat kaikki äkeissään ja harmissaan, ei tahtonut puhe sujua. Kauvan istuivat kaikki ääneti. Ei kukaan vastannut Anna Liisalle. Koko joukko oli muun hyvän lisäksi hänelle vielä äkeissään siitä, että Ihalainen oli narrannut taloa muka puhemiehenä käydessään.
Anna Liisa hätäytyi ja uudisti kysymyksensä. Silloin kehotti emäntä miestään:
»Sano sinä, Hyvärinen, tuolle, niin heittää siinä vatkuttamisen!»
Tuskainen Anna Liisa ei ennättänyt emännän puheesta pahastua, vaan kysyi vielä:
»Tietääkö se tämä ukko Hyvärinen?»