»On aina parasta pitää semmoinen reilu peli, että asiat puhutaan edeltäpäin suoraan, niin suoraan, että se heti on suora kuin sukkapuikolla tehty jakaus, niin ei tule katumista, eikä voi toista soimata petoksesta. Minä vain tämän huomautan sentähden, että hoksaat Kaisalta kysyä kaikki asiat tarkasti ja samalla ilmoittaa taas mitä on minun puolellani olemassa.»
»Kyllähän minä ne semmoiset helläluontoisemmat asiat arvaan … niinkuin talot ja muut… Ja Kaisa taas on suoraluontoista ihmisen sorttia, niin että kyllä se itsestäänkin sanoo», yritti Turtiainen. Mutta Partanen tahtoi olla perusteellinen ja sanoi:
»Kuule, Turtiainen! Sano tälle Makkosen leskelle ihan ensiksi, että mitä työrustinkiin tulee, niin se ei Partasen talossa lopu, eikä siinä ole emäntä sen parempi kuin muukaan päiväläinen… Ja ruuan puolta taas on sen mukaan kuin jaksetaan sitä työpuolta rehkiä.»
»Tietäähän Kaisa sen, viisas akka… Eikä sillä Kaisalla itselläänkään ole ruuasta puutosta.»
Partanen puisteli tomua housunlahkeistaan ja valitti:
»Se entinen eukko oli hinterä täksi työihmiseksi, niin sen vuoksihan minä oikeastaan tätä Makkosen leskeä rupesin arvailemaan, kun tämä on roteva ja vahva rakenteeltaan.»
»Lähteehän se Kaisalta työ», murisi Turtiainen todistukseksi.
He menivät sisään. Jussi Partanen katseli seinille ja kysyi:
»Eikö sitä talossa rukkasnaulaa olekaan?»
Kaisa sieppasi hameen naulasta ja kiirehti: