Jussi Vatanen antoi tammalle ohjaksen periä. Tamma vähän siitä närkästyi, viuhautti häntäänsä ja Antti huomautti sen johdosta:
»Viuhauttaako se häntäänsä?»
»Ei se viuhauta, kun piiskalla antaa ihan tosissaan, vaan minä kun näin leikillä vaan räpsyttelen, niin se siitä ottaa pahakseen», puolusteli Jussi tammaansa ja lausui sille pari hyväilyä:
»So, tamma … so … so!»
Sitten hän taas mietti sitä naima-asiaansa. Hän rohkaistui ja läheni asiaa, selittäen:
»Menisihän se siinä meidänkin talossa yksi Anna Liisa kun sattuisi sopiva…»
»Onhan se hyvä olemassa talossa oma eukko», vahvisti Antti Ihalainen.
Jussi oli samaa mieltä ja Antti näytti hänestä nyt viisaalta mieheltä.
Hän todisti:
»On tänäkin vuonna viisitoista poikivaa ja kolme hiehoa.»
»Mhyy!… Joko se musta lehmä poiki, kun ne akat siitä juttusivat?» vastasi Antti, ja Jussi myönsi:
»Johan se lauvantaina poiki. Lehmivasikan teki.»