»Juotitko sinä sen?»
»Ajattelinhan minä sen juottaa, mutta arvelin, jotta kun tässä ei ole omituista Anna Liisaakaan, niin kukapa niitä siinä syöttää ja elättää… Onhan niitä siinä jo entuudestaankin, kun viisitoista lypsävänkin päätä puree heinää poikki…»
»Onhan siinä… Niititkö sinä tänä kesänä sen luhtaniityn?» vilkastui puhe.
»Hampsittiinhan siitä enimpiä heiniä… Vaikka onhan siinä meidän talossa sitä muutakin heinämaata.»
»Onhan siinä suuret nurmet», vahvisti Antti, ja nyt hänkin arveli:
»Tarpeenhan siinä olisi oma lehmien ruokkija sinullakin…»
Jussista se oli mieleen, mutta hän rupesi nyt panemaan vähän vastaan tenäten:
»Tuleepa tuossa toimeen ilman sitäkin.»
»Tuleehan sitä», yhtyi Antti häneen. Se kiusasi Jussia. Mutta Antti sattuikin korjaamaan asian, väittäen nyt:
»Vaikka apunahan se eukko kumminkin olisi.»