»No mitä sitä nyt tyhjää vänkäilee!… Tule vain pois!» rohkaisi Jussi ja muljautti merkitsevän silmäyksen. Kaisa työntäytyi penkkiin, mutta vastusteli vielä:
»Välttäisi tämä vanha ihminen muuallakin!»
»No älä nyt tyhjää muikistele!» leikitteli siihen Jussi ja alkoi kenkänsä kärellä kopeloida Kaisan jalkaa. Kaisa alkoi nauraa kikattaa. Jussi kehotteli vain:
»Hihitä … hihitä!… Nauraa hihitä vain!»
Kaisa heitti häneen syrjäsilmäyksen ja sanoi:
»Kuka sitä nyt olisi uskonut tästä tämmöistä lopuksi tulevan!…
Vanhoilla päivillään vielä pitää höynäytyä!»
Syntyi pieni iloinen äänettömyys. Antti, joka oli yhtenä hymynä, kysyi:
»Eikö sitä Kaisan jalkaa löydy sieltä pöydän alta, kun sinä täältä kopeloit?»
»Löytyyhän se, mutta minä vaan muuten tuota toista jalkaani vetryyttelen, ettei yhdessä kohti ollessaan pääse turtumaan», selitteli Jussi kahvia hörppien ja kosien toisella jalallaan Kaisaa. Antti sanoi:
»Oikeastaan tämä asia näkyy jo menevänkin ilman syrjäisen avittamista, vaikka olisinhan minä tässä joutanut puhemiehen toimissa kähräämään.»