Niin sitä kehua jurnuteltiin. Anna Liisa pelkäsi miesten rupeavan koiruutta puhumaan ja sanoi:
»Mitä te nyt siinä rupeatte rääsittämään ja tyhjää narraamaan!»
Rahtilaiset vaikenivat. Kenonen komensi:
»Antakaa niitä kirnumaitoja näille rahtilaisille, jos niitä ei voi läikkymättä viedä kirkonkylään, ja lopun saa syöttää sioilla… Rieskamaidon saa valaa vaikka sahtitynnöriin ja viedä siinä Puniinin taloon ja siellä myöpi sen kirkonkyläläisille.»
Hän oli saanut pitsin ommelluksi, viskasi paidan Anna Liisalle ja sanoi:
»Siin' on nyt paita, niin että ihan sen pitää Anna Liisan mieltä himaista. Mene saunaan ja muuta se päällesi!»
Mutta Anna Liisa ei vielä ehtinyt lähteä, kun hän jo taas tiedusti:
»Missäs ne ovat ne Ihalaisen verkavaatteet, jotka sille jäivät ukko
Ihalaiselta?»
»Ka siellähän ne ovat vaateaitassa.»
»Juokseppas sinä, Kanasen akka, ne hakemassa!» komensi Kenonen. Maija Liisa nouti vaatteet. Kenonen silmäili niitä, mittaili nauhallansa ja vihelteli. Saatuansa mittauksen loppuun julisti hän: