»Ei!… Ei sitä sovi miestä», jurnutti toinen piippu hampaissa. Kolmas vahvistaa mörisi:
»Ei!… Ja mitäpä tässä Kenosessa onkaan entrailemista!»
»Eihän tässä mitä ole… Kenosessa!» myönsi toinen ja ruikkasi sylen.
»Tellätkää, rahtilaiset, sieltä niitä Ihalaisen tupakoita piippuihinne palamaan», tarjosi toimissaan puuhaileva Kenonen, ja rahtilainen kiitti häntä, vääntäen puhetta: »Ka saapihan noita tässä tellätä!… Ihalaisen tupakoita!»
»Saapi!… Ja miehen kirjoihinhan tämä Kenonenkin on papin kirjoissakin merkitty», kiitteli taas eräs rahtilainen. Silloin jo Anna Liisa pyysi:
»Kehuisitte tuota Kenosta nyt toisellakin tavalla, eikä ainoastaan hänen omalla kukkarollaan!»
Mutta ei Kenonen ollut tietävinänsäkään. Hän jatkoi työtään otsa hiessä.
Joskus jo sadattelikin Ihalaisen housujen vanhanaikaisuutta:
»Kyllä ne ovat ne entiset Liperin räätälit olleet oikeita rahtilaisia! Kun on housunlahvikin tehty sivulta aukeava ja etupuoli on yhtä kangasta kuin pahoilla pennuilla!»
* * * * *
Nyt oli se työ jo valmis. Kenonen riisui omat vaatteensa, viskasi ne penkin alle ja pukeutui verkaan. Rahtilaiset kehuivat: