»Perhana, kun minä ihan unohdin, että tulitikkujahan minun piti hakea
Anna Liisalle.»
»Vai tulitikkuja!»
»Tuli.»
Sitten ajoivat he ääneti. Antti oli nyt hyvin miettivä. Hän ajatteli
Anna Liisan luo menoa, ja mitä hän nyt sanoisi. Niin saapuivat he
Hyvärisen tiehaaraan, jossa Antin piti erota. Hän sanoi Jussille
merkitsevästi:
»Ethän sinä Hyväriseen viitsi ajattaa kuormaasi?»
Jussi raapi hetken aikaa korvallistaan ja sanoi sitten:
»En… Mutta puhu sinä nyt siitä … niinkuin sinä tiedät … siitä 'tamman asiasta', ja sotke se koko roska!»
Antti lähti nousemaan taloon, mutta kujasten suussa alkoi loppua rohkeus. Hän pelkäsi, että Hyvärisessä syyttävät häntä koko jutusta. Mieli teki kiertää koko talo. Hän yritti jo kääntyä, mutta toiselta puolen taas ei ollut hyvä mennä kotiinkaan asiaansa toimittamatta. Hän aikoi jo valehdella Anna Liisalle, antaa omasta taskustaan tikut ja sanoa saaneensa ne Hyvärisestä, mutta kauhukseen hän huomasi, että hänellä ei ollutkaan tulitikkuja. Ei ollut siis muuta neuvoa kuin mennä taloon, tuli mikä tuli. Hän rohkaisi luontonsa ja lähti.
KAHDEKSASTOISTA LUKU
Kun Antti tuli Hyvärisen tupaan, kuului koko joukon suusta: