»Ihalainen… Kuule, Ihalainen!… Elä nyt tapa tuota eto ketaletta,
Ihalainen!»
»Kova se on tuo Ihalainen vainajanakin tappelemaan!» ärähti muuan rahtilainen.
»Kova!» murahti siihen toinen.
Viimein oli pieksäminen lopussa, sitte kun Anna Kaisa oli korvosta syytänyt vettä rynnistäjäin korville ja emäntä hädissään nokisella uuniluudalla molempia sohinut.
* * * * *
Tarpeetonta on tässä kertoa asian lopullista selvittelyä, joka nyt tapahtui Hyvärisen tuvassa. Lapset ja rahtilaiset siinä näyttelivät hyvin huomattavaa osaa. Kaiken lopuksi riisui Kenonen yltään Ihalaisen Antin verkavaatteet ja seisoi alushoususillaan ja paitasillaan keskellä tupaa.
»Kehno! Enhän minä tästä talosta alasti minne pääse!» sähisi Kenonen.
»Jää taloon vävyksi!» nauroivat rahtilaiset, joiden viisaudella ja riemulla ei ollut nyt rajoja.
»Ka senkös täyteiseen minä tästä pääsen!» myönnytteli Kenonen, ja Anna
Kaisan silmissä välähti toivorikas katse.
Ja kun pieksetty, onneton Kenonen seisoi siinä alusvaatteissaan, kävi emännän häntä sääli. Hän mietti asiaa pikkuisen aikaa ja arveli, että eipä se Anna Kaisakaan enää parempaa saa. Ja silloin hän jo pyysi tytärtänsä: