»Niin… Mitäpäs suremista siinä on, kun vielä voi mennä naimisiinkin tämän Kenosen lesken kanssa, niin saa entisen akkansakin.»
»Voihan se vielä mennä», murisi siihen taas joku ääni. Ihalainen puhalteli vihaa. Eräs puolusti Kenosta, kertoen:
»Ja ompelihan tämä Kenonen Anna Liisan paitaan pitsiäkin…»
»Ompelihan tämä Kenonen!» ylisti toinenkin murina.
Silloin julmistui Antti lopullisesti, katsoi Kenosta ja sanoi:
»Se soikoon! Kun isken tuolla pärehalolla kuonoosi, niin ei sinusta jää nimeäkään jälelle!»
»Hyvärinen! Hyvärinen hoi! Katso nyt, että talossasi on tulossa murhatekoja!» huusi Kenonen tuskissaan.
Mutta Kenonen ei ollut vielä lopettanut, kun Antti jo tarrasi häneen kiinni, alkoi mukiloida nyrkillään ja huusi:
»Anna pois ne vaatteet tahi pääsi halkaisen!»
»Auttakaa!… Se tappaa!… Ihalainen tappaa!» parkui Kenonen. Rahtilaiset katselivat pieksämistä rauhallisina, lapset juoksentelivat ympäri tupaa, vaimoväet itkivät ja Anna Liisa veti Ihalaistaan takin liepeestä, rukoillen: