»Sen», urahti toinen kahvia hörpäistessään, ja Anna Liisa siunasi:
»Ähäh sitä Vatasta näet!»
Näin päästiin sovinnollisen elämän alkuun. Antti pani uuden tupakan ja ryhtyi vannehtimaan laudoiksi potkaisemaansa tervatölkkiä, muristen työnsä lomasta:
»Ja siitähän se porsaasta johtuikin Vatanen siihen Makkosen akkaan.»
»Vai siitä se!» ihmetteli Anna Liisa, ja vähä vähältään alkoi puhe mennä jurnutella.
Niin alkoivat parata vanhat arvet. Kaivovesikin oli jo puhdistunut.
Illallista syödessään alotti Anna Liisa puhelun ilmottaen:
»Johan se Malisenkin akka kuuluu saaneen pieniä.»
Antti ei virkkanut siihen mitään, mutta oli hyvillään, kun sopu alkoi noin rakentua. Syötyä he jo lähtivät yhdessä saunaan ja vasta siellä jatkoi Antti äskeistä keskustelua Malisen eukosta. Lauteille noustuaan hän ilmotti:
»Ja johan se tällä viikolla porsii sekin Vatasen sika!»
»Sekö imisä sika?» tarttui Anna Liisa kiireellä sovinnon tekoa jatkamaan. Antti: