»Olisit sinä saanut laittaa syömistäkin vieraalle!»
Puhuttiin taas Jussin talosta, sen nurmista ja metsistä. Sillä aikaa oli ruoka valmistettu ja emäntä kehotteli:
»Ottaisit tuosta nyt, Ihalainen, tuota voita ja leipää! Ei tässä muita särpimiä olekaan.»
Antti kopisteli porot piipustansa, työntäytyi pöydän taa ja vastusteli sitä tehdessään:
»Eipä tässä olisi tarvinnut… Juur'ikäänpä lähdin siitä kotoakin ruuan äärestä…»
»No parempihan on syönyttä syöttää», kehotteli isäntäkin. Emäntä kysyi:
»Vai ihan se Ihalainen ruuan äärestä! Huttuako se Anna Liisa keitti?»
»Huttua.»
Antti oli jo päässyt syönnin alkuun, kun emäntä vieläkin valitti:
»Eipä näistä meidän ruuista ole, kun ei ole mitään erityisempiä herkkuja… Toisit nyt Anna Kaisa sitä palvattua sian lihaa…?»