Anna Kaisa kiirehti täyttämään pyynnön. Antilla oli mainio ruokahalu.
Syödessään hän vielä kehuskeli:
»Siinä Jussin talossahan se ei liha lopu kesälläkään. Kuusi sian jalkaa riippui viime keväänäkin räystään alla palvaantumassa.»
»Onhan sillä Jussilla lihaa», täytyi Hyvärisen myöntää.
* * * * *
Ateria oli syöty. Oli taas puhuttu ja kehuttu. Tuli siitä lähtöaika.
Antti katseli jo lakkiansa ja huomautti:
»Sinne Anna Liisan luoksekin tästä olisi lähdettävä mennä vääntäytymään.»
Silloin syntyi ällistys. Hyvärinen ja emäntä ja Anna Kaisa luulivat jo erehtyneensä, tai vielä pahempaakin tapahtuneen: Antti Ihalaisen aivan suotta aikojaan kehuneen Jussia. Oltiin ihan ääneti, veistettiin ja kehrättiin. Anna Kaisa pyyhki pöytää, katse alas luotuna.
Mutta Antti kokoilikin vain voimiansa. Nyt oli hän valmis ja riemastutti talon väen ilmottaen lähtöä tehdessään, lakki jo valmiina päässä:
»Semmoista asiaahan minulla olisi ollut, että jos tämä Anna Kaisa suostuisi tulemaan sille Jussi Vataselle ihan myötämöisin.»
Sitten hän istui ja tupakoi. Ei kukaan tiennyt, kenen pitäisi vastata ja mitä. Viimein täytti Hyvärinen sen tehtävän, sanoen veistäessään: